Kuten jo aiemmissa blogikirjoituksissani olen tuonut esille, aikomuksenani on ollut erota Perussuomalaiset rp:n jäsenyydestä. Eropäivä koitti 1.8.2025, pitkän ja perusteellisen harkinnan ja vielä uudelleen harkinnan jälkeen. Päätös ei ollut missään nimessä helppo ja sitä piti käsitellä monesta eri näkökulmasta. Mitä pidemmälle asiaa pohdin, sitä varmemmaksi päätöksestä tulin. Kirjoitin lopulta puolueen johdolle kirjeen, jossa ilmoitin eroavani. Kirjeessäni halusin myös tuoda muutamia päätökseen johtaneita syitä esille. En tässä postauksessani niitä tarkemmin avaa, mutta muutaman pääpointin kuitenkin.
Olin puolueen jäsen kymmenen vuotta, kolmen eri puheenjohtajan kaudella. Olen saanut puolueen jäsenistä ystäviä, kokenut upeita hetkiä heidän kanssaan ja saanut puolueelta luottamusta toimia monissa eri luottamustehtävissä monilla eri politiikan tasoilla. Kaikesta tästä olen perussuomalaiselle liikkeelle vilpittömän kiitollinen.
Koen kuitenkin, ettei kenttäväen huolia ja heidän näkemyksiään ole kuunneltu riittävästi. En ole myöskään nähnyt puolueen toiminnassa enää kaikilta osin sitä arvomaailmaa, johon liittyessäni sitouduin. Voi se toki olla niinkin, että puolueen arvomaailma on säilynyt ennallaan, mutta oma arvomaailmani on niksahtanut osittain eri asentoon. Vaikka moni tehty päätös on ollut mielestäni täysin oikea, en ole voinut enää seistä kaikkien sen tekemien päätösten takana.
Kaiken kaikkiaan Perussuomalaiset puolue on ollut minulle tärkeä ja rakas. On kuitenkin niin, että omalta osaltani huonosti menneet vaalit eivät lopulta olleet menetys vaan mahdollisuus. Mahdollisuus kohdistaa huomioni vain niihin asioihin, jotka ovat minulle lähellä sydäntä. Tarkastella yhteiskunnallisia kysymyksiä ilman, että minun pitää samalla miettiä noudatanko puolueen linjauksia.
Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin jäsenenä olen saanut tutustua eurooppalaiseen päätöksentekoon ja eri maiden tilanteisiin. Pesti on ollut silmiä avaava ja äärettömän mielenkiintoinen. Kongressin täysistunnoissa ja monitorointikomitean kokouksissa olen saanut kipinän perehtyä yhä enemmän demokratian toteutumiseen ja ihmisoikeuskysymyksiin. Vaikka toimeni kongressin jäsenenä lähestyy loppuaan, into näihin kysymyksiin jää.
Kirjoitan myöhemmin erillisen postauksen Enes Hocaoğullarısta, turkkilaisesta 23-vuotiaasta Euroopan neuvoston nuorisodelegaatista, joka pidätettiin muutama päivä sitten (5.8.) Turkissa. Pidätyksen syynä on hänen pitämänsä puhe Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin täysistunnossa maaliskuussa 2025. Olin sitä itsekin paikan päällä kuulemassa. Vaikka hänen tilanteensa voi tuntua etäiseltä täällä Suomen kamaralla, se ei sitä ole. Enesin kohtalo on yksi osoitus siitä, että demokratia rapautuu Euroopassa ja sen estäminen on meidän jokaisen asia. Myös täällä Suomessa.
Pidätyksestä voit lukea täältä:
Hänen puheensa täysistunnossa maaliskuussa 2025 voit katsoa kirjautumatta Instagramista täältä: https://www.instagram.com/p/DHxvGwXN4pk/
Lisää kommentti
Kommentit