Viisikymmentäkahdeksan ihmisoikeus- ja journalistijärjestöä sekä kansalaisyhteiskunnan toimijaa lähetti toukokuussa avoimen kirjeen Euroopan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle António Costalle. Kirjeessä tuotiin esille huoli Turkin demokratian rapautumisesta, oikeusvaltioperiaatteen heikkenemisestä ja laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista. Turkin hallitus on muun muassa kiristänyt otettaan poliittisesta oppositiosta ja toisinajattelijoista.

Kuten jo aiemmissa blogikirjoituksissani olen tuonut esille, aikomuksenani on ollut erota Perussuomalaiset rp:n jäsenyydestä. Eropäivä koitti 1.8.2025, pitkän ja perusteellisen harkinnan ja vielä uudelleen harkinnan jälkeen. Päätös ei ollut missään nimessä helppo ja sitä piti käsitellä monesta eri näkökulmasta. Mitä pidemmälle asiaa pohdin, sitä varmemmaksi päätöksestä tulin. Kirjoitin lopulta puolueen johdolle kirjeen, jossa ilmoitin eroavani. Kirjeessäni halusin myös tuoda muutamia päätökseen johtaneita syitä esille. En tässä postauksessani niitä tarkemmin avaa, mutta muutaman pääpointin kuitenkin.

Olin viime viikolla Strasbourgissa Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin monitorointikomitean kokouksessa. Kokous oli suljettu kokous, joten en voi vapaasti kertoa kokouksen sisällöstä. Voin kuitenkin kertoa käsitellyistä aiheista yleisellä tasolla omien ajatusteni kautta sekä aiheista, jotka kongressi on julkaissut nettisivuillaan.

Blogissa on ollut vaalien jälkeen hiljaista, mutta en ole laakereillani maannut vaalitappion jälkeen. Kokouksissa on tullut rampattua urakalla, yksi niistä "isolla kirkolla" Helsingissä. Mutta mitä kaikkea on tullutkaan touhuttua huhtikuun puolivälin jälkeen? 

Kunta- ja aluevaalien tulosten jälkeen on ensimmäinen aamu takana. Kuten odottaa saattoi, Perussuomalaisten kannatus suorastaan romahti. Syitä on useita ja puoluejohdon lienee syytä katsoa peiliin. Peiliin katsomisen paikka on myös itselläni, sillä oma tulokseni oli vielä heikompi, kuin osasin odottaa. Siihenkin on syitä, joista yksi lienee se, etten ole ollut tarpeeksi näkyvä persoona oman kaupunkini valtuustossa.

Vaalikampanja alkaa olla takana ja huomenna on se jännä päivä, jolloin valitaan uudet edustajat kuntien valtuustoihin ja aluevaltuustoihin. Vaaliuurnat ovat auki klo 9-20 ja heti iltakahdeksan jälkeen saapuvat jo ennakkoäänestyksen tulokset. Koska yhä useampi äänestää ennakkoon, kahdeksan jälkeen saa jo melko luotettavaa tietoa siitä, ketkä tulevat olemaan seuraavan valtuustokauden valtuutettuja.

Kirjoitin kuukausi sitten postauksen Raahen jätehuollon suunnitelmista ja siitä, että mielestäni asiassa pitäisi ottaa aikalisä ja odottaa hankintalain uudistuksen lopputulosta. Kuukaudessa olen saanut roimasti uutta tietoa, joten katsoin parhaaksi kirjoittaa aiheesta uudelleen. Loppujen lopuksi mielipiteeni aikalisän tarpeesta ei ole muuttunut miksikään, mutta nyt kun tietoa on enemmän, on parempi taustoittaa jätehuoltoasiaa uudelleen.

Osallistuin Kuntaliiton työllisyystiistaihin Teamsissa 1.4, mutta valitettavasti tilannekatsaus ei ollut aprillipilaa. Luvut, joita katsauksessa esitettiin, olivat karuja, joskin pientä valonpilkahdustakin tunnelin päässä on ehkä näkyvissä. Vuodessa työttömien määrä on noussut 43 000:lla työttömällä ja työttömyysaste on korkeimmillaan 9 vuoteen.

Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin täysistunnossa yhtenä aiheena käsittelimme kodittomuutta. Tämä kodittomuus näkyi konkreettisesti myös Strasbourgin kaupungissa, nimittäin näin miehen koiransa kanssa kerjäävän polvillaan rukousasennossa sillan vieressä ja iäkkään naisen kerjäävän ostoskeskuksen oven edessä. Seurasin näitä molempia hetken aikaa, etenkin tätä miestä.

Demokratia määritellään kansan valtaan perustuvaksi valtiojärjestykseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaaleissa kansa valitsee luottamushenkilöt edustamaan itseään. Kun kansa valitsee luottamushenkilöt, he odottavat luottamushenkilöiden myös toimivan kansan haluamalla tavalla.

Raahen seudun vaalikoneessa esitetään kysymys pitääkö Raahen kouluverkkoa supistaa. Näin tärkeään kysymykseen vain 57 % ehdokkaista uskaltautui ilmaisemaan oman kantansa ja heistä runsaat puolet oli koulujen lakkauttamista vastaan, loput sen kannalla.