Demokratia määritellään kansan valtaan perustuvaksi valtiojärjestykseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaaleissa kansa valitsee luottamushenkilöt edustamaan itseään. Kun kansa valitsee luottamushenkilöt, he odottavat luottamushenkilöiden myös toimivan kansan haluamalla tavalla.
Näin sen pitää mennäkin, sillä luottamuksen rikkominen tarkoittaa sitä, etteivät luottamushenkilöt ansaitse heidän saamaansa luottamusta. Tässä on vain pieni mutta. Usein luottamushenkilöillä on, tai ainakin pitäisi olla, tietoa monipuolisesti päätöksentekoon vaikuttavista asioista. Näin ei aina kansalla ole ja tehty päätös voi silloin tuntua epäreilulta ja luottamuksen pettämiseltä.
Tähän on useita ratkaisuja. Yksi on päätöksenteon läpinäkyvyys, tiedon jakaminen kansalaisille vireillä olevista päätösasioista. Se on kansalaisten kuulemista, avointa vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Ei riitä, että vaalien alla aktivoidutaan puhumaan ja tuomaan omia ajatuksiaan esille. Luottamushenkilön tulee ennemminkin käyttää kahta korvaansa kuin yhtä suutaan ja vuorovaikutusta pitää olla koko valtuustokauden ajan.
Tulin juuri Strasbourgista Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin täysistunnosta. Siellä puhuttiin paljon demokratiasta ja sen tilasta Euroopassa. Suomessa demokratian tila on mielestäni vielä hyvä, mutta ei riittävä. Paremmaksi sen saamme, kun kunnissa, maakunnissa, hyvinvointialueilla ja valtionhallinnossa toimimme aktiivisesti demokratian edistämiseksi.
Demokratia kohtaa useita uhkia, niin kuin olemme monissa muissa maissa nähneet. Viime aikoina esimerkiksi Turkissa ja Georgiassa demokratia on alkanut nopeasti rapautua. Georgiassa Venäjälle myötämielisen Georgian unelma -puolueen voitettua parlamenttivaalit, alkoivat mielenosoitukset, joita tukahdutetaan väkivaltaisesti. Mielenosoittajia on jopa teloitettu. Sananvapautta on maassa rajoitettu, toimittajia pidätetty ja lakia muutettu niin, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat hengenvaarassa.
Turkissa pidetään presidentinvaalit vuonna 2028. Oppositiopuolueen suosittu Istanbulin pormestari Ekrem Imamoglu oli asettumassa ehdolle presidentinvaaleihin, mutta viisi päivää ennen ehdokkuuden vahvistamista Imamoglu pidätettiin ja vangittiin. Tästä on seurannut mielenosoituksia sekä muiden poliitikkojen ja toimittajien pidätyksiä. Mielenosoittajiin on käytetty kyynelkaasua ja kumiluoteja.
Kongressin täysistunnossa oli paikalla sekä Turkin hallituksen että opposition kannattajia. Kahtia jakautuneisuus näkyi ja kuului istuntosalissa. Turkin hallituksen kannattajat perustelivat hallituksen toimia kornisti terrorismin kitkemisellä ja pyrkivät kääntämään huomion moniin muihin maihin, kuten Syyriaan, Palestiinaan ja Gazaan. Oli jopa puheenvuoroja, joissa kiellettiin kaikki demokratian vastainen toiminta.
Sen sijaan opposition kannattajat antoivat konkreettisia esimerkkejä tapahtumista, kuvauksin ja valokuvin. He huomauttivat, että demokratia ei toimi niin, että valtaa pitävän presidentin haastaja poistetaan pelistä vangitsemalla hänet. Torstaina Strasbourgissa oli myös Turkin hallitusta ja sen toimia vastustavia mielenosoituksia.
Koska demokratian ydin on se, että kansa valitsee henkilön edustamaan itseään, on aivan selvää, että kansan suosiossa olevan ehdokkaan vangitseminen on demokratian vastaista. Nämä Georgian ja Turkin tapahtumat voivat tuntua Suomesta käsin kaukaisilta tapahtumilta, mutta ne kertovat suunnan, johon Eurooppa ja maailma on menossa.
Emme me täällä Suomessakaan ole turvassa demokratian uhilta. Vaalit ovat demokratian toteuttamistapa. Juuri vaaleissa valitsemme demokraattisesti luottamushenkilöt edustamaan itseämme. Vaalien puolueettomuus voi kuitenkin olla vaarassa, sillä vaalivaikuttamista esiintyy sekä ulkomailta käsin että maamme sisällä. Sitä tapahtuu kaikissa maissa, myös Suomessa.
Vaalien tulokseen pyritään vaikuttamaan manipuloimalla tietoa, jota äänestäjät saavat. Vaalivaikuttamista ovaat valeuutisten ja kaikenlaisen propagandan levittäminen eri medioiden kanavilla. Ei vain sosiaalisessa mediassa, vaan myös painetussa mediassa ja lehtisiä levittämällä. Joissakin maissa propagandaa levitetään televisiossa ja jopa ovelta ovelle.
Moldovan presidentinvaaleissa äänestäjille tarjottiin rahaa, jotta he äänestäisivät tietyllä tavalla ja mikä pahinta, jopa uhkailtiin Venäjän invaasiolla, jos venäjämielinen ehdokas ei tule valituksi. Bosnia & Hertsegovinassa taas levitettiin sosiaalisessa mediassa informaatiota, joka korosti eri etnisten ryhmien vastakkainasettelua.
Meillä Suomessa on tällä hetkellä kunta- ja aluevaalikampanjointi kiihkeimmillään. Joskus mediaa lukiessani ja sosiaalisen median kanavia selaillessani herää väkisinkin mieleen kysymys, missä kulkee normaalin vaalikampanjoinnin ja vaalivaikuttamisen raja? Disinformaatiota levitetään loputtomalla syötöllä ja valitettavasti on usein vaikea tietää mikä on totta ja mikä ei. Mutta suosittelen, että meidän pitää ainakin pyrkiä aina kriittisesti arvioimaan saamamme tiedon totuuspohjaa.
Lisää kommentti
Kommentit